keskiviikko 30. lokakuuta 2013



19.10.2013 Lauantai
Eilen saavuin Etiopiaan. On ollut koko ajan todella epätodellinen olo. Kun lentää jonnekin kauas ja on vieraassa tilanteessa, alkaa miettimään, että olenkohan nyt varmasti menossa sinne minne piti. Mitä jos alunperinkin sattui väärinkäsitys , että pitikin mennä vaikka Abu Dhabiin, mutta olen taas hajamielisyyksissäni sekoittanut kaiken  ja nyt olen menossa aivan väärään paikkaan?

Istanbulin lennolla juttelin vieressäni istuvat suomalaispariskunnan kanssa. He olivat menossa kolmen viikon lomalle Turkin Alanyaan. He hamstrasivat koneesta niin paljon punaviiniä kuin irtosi, ”matkaevääksi”. Edessä oleva mies pelasi koko kolme tuntia pasianssia.

Istanbulin ja Addiksen välisellä lennolla alkoi tosissaan hirvittää. Vieressäni istuva jenkkituristi oli vähintään yhtä pihalla kuin minä. Olin ostanut lentokentältä Peter Hoegin Lumen tajun. Jonkinlainen koti-ikävän esiaste varmaan, mennä Afrikkaan lukemaan lumesta ja jäästä ja elämästä pohjoisessa.

Addiksen lentokentällä kohtasin ensimmäiset avuttomuuden hetket, kun en löytänyt autonkuljettajaa, Mulea mistään eikä kännykkä toiminut. Lopulta löysin hänet parkkipaikalta kädessään lappu jossa luki ”Salla Valle”. Haa, sehän olen minä! Olen kuin ihmeen kaupalla päässyt kaikista maailman paikoista sinne mihin oli sovittu.

Matkalla Holetaan, pieneen kylään jossa minun on määrä asua, näin kaikkea ihmeellistä. Näin prostituoidun kadulla.Näin hevosen kadulla. Näin vänkyröitä käsin nikkaroituja rakennustelineitä, jotka verhosivat valtavia sortumaisillaan olevia taloja. Toiset talot olivat pieniä aaltopeltisiä hökkeleitä. Välillä tiet olivat täynnä kuoppia ja auto poukkoili sinne tänne.Näin portinvartijamiehen valtava pyssy kädessään.

Nyt Elsa, talon emäntä ja GoodSamaritan Training Centerin johtaja, rukoilee olohuoneessa naapureiden kanssa. Kuuluu hurmoksellista kailotusta ja välillä joku huutaa ”aamen!” tai hallelujah!”.

Kun ensimmäistä kertaa näin uudet asuinolosuhteeni olin hieman kauhistunut. Asun eräänlaisessa sivurakennuksessa, joka on öisin erittäin kylmä, eikä täällä ole juoksevaa vettä. Ämpäri on tarkoitettu peseytymiseen, ja kun vessanpönttö ei vedä, pitää kaataa vettä päälle. Viereisessä huoneessa ei ole ikkunalaseja ollenkaan, verhot vaan lepattavat tuulessa. Yritän ajatella olevani mökillä, kyllä tähän tottuu. Pihalla tepastelee kolmevuotias poika, jonka vanhemmat hylkäsivät tänne viisi kuukautta sitten. Elsa pitää hänestä huolta, koska muuten tämä joutuisi luultavasti kadulle. Ihmisillä ei täällä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Navetassa möllöttää lehmä, jonka ammuminen kajahtaa aika ajoin pihassa. Aamupalalla joimme vastalypsettyä kökkäreistä maitoa.

Olen tehnyt normaalielämästäni poikkeavia asioita, kuten rukoillut ja syönyt lihaa. Olen koko ajan hieman varautunut ja peloissani. En tiedä kuka olen. Jatkuva vierauden kohtaaminen on kunnon myllytys mielelle.

Elsan palvelusväkeen kuuluva poika Wogane vei minut iltakävelylle. Kompastelin tuon tuosta, koska oli hyvin pimeää ja tiet ovat hyvin kuoppaisia. Kylän naiset olivat hakemassa vettä kaivosta. Menimme paikalliseen baariin. Se oli vähän samanlainen paikka kuin Etiopian suurlähetystö Tukholmassa: askeettinen huone kulahtaneine pitsiverhoineen, jonka nurkassa on telkkari. Siellä oli hirveästi miehiä katsomassa jalkapalloa.
 Horisontissa mollotti valtava kuu, jonka huomasin valaisevan maisemaa yllättävän paljon, kun katuvaloja ei juuri ollut.





20.10.2013 Sunnuntai

Tänään olen ollut melko lailla turhautunut. Elsan koirat ovat räyhänneet minulle, ja nyt pelkään niitä hirvittävästi. Kännykkäni ei toimi vieläkään, joten en saa mitään yhteyttä kehenkään. En uskalla lähteä yksin ulos ilman kännykkää, ja koirien takia en uskalla käyskennellä liiemmin pihallakaan. En ole kävellyt juuri ollenkaan, koska menemme joka paikkaan autolla. Purkautumaton energia tekee minut turhautuneeksi. Afrikka on tekemässä minusta läskin. Vapauden puute ahdistaa.

Ajelimme kylän keskustassa. Täällä on eläimiä joka paikassa: aasit kantavat heinää selässään ja ihmiset nelistävät hevoskärrytakseilla. Vuohilauma saattaa köpötellä vaikka keskellä tietä. Eläimet näyttävät aika laihoilta ja pieniltä, jotkut sairraalloisilta.

Suurin osa naisista käyttää pitkää hametta, ehkä viidenneksellä on farkut tai legginssit. Kaikilla on vähintäänkin t-paita, toppia en ole nähnyt kellään. Kaikki tosiaan peittävät täällä polvet, olkapäät ja rintamuksen. Vaatteet voivat kyllä olla tiukkoja, mutta peittävyydestä ei tingitä. Monilla on huivi kiedottuna pään tai hartioiden ympäri. Miehilläkin on kaikilla pitkät farkut ja t-paita tai kauluspaita. En tiedä kehtaanko käyttää edes polvipituista hametta. En ole nähnyt täällä ketään toista valkoihoista, eikä tee mieli erottua enempää massasta.

Etiopialaiset ovat hulluna jalkapalloon. Sitä pelataan tai katsotaan telkkarista alituisesti.


21.10.2013 Maanantai

Luon rutiineja. Ne tuovat helpotusta.
Muista jumpata ennen päivällistä. Se on tärkeää, koska päivät sisältävät paljon istumista. Täällä tulee pimeä jo kuuden aikaan. Sen jälkeen ei tee mieli käydä ulkona, on siis keksittävä tekemistä sisällä. Muista pestä kainalot joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Sen suoritan hieman vastahakoisesti, koska vesi on jääkylmää ja sitä pitää kauhoa ämpäristä. Kymmenen kyykkyyn-ylös-hyppyä saa veren kiertämään ennen sänkyynmenoa.

Tänään aloitin työt toimistolla ja oli mukava päivä. Tutustuin uudenlaisiin etiopialaisiin persooniin. Seble on Elsan tytär ja hän on minun pomoni toimistolla. Hän on hyvin ahkera, jämpti ja määrätietoinen ihminen. Ensin hän oli minusta jopa hieman pelottava, mutta päivän mittaan näin hänestä rennomman puolen ja aloin itsekin rentoutumaan. Sitten toimistolla on eräs hyvin nuori tyttö, joka vaikuttaa sydämelliseltä, hän on erittäin ujo ja arastelee puhua englantia. Oli helpottavaa huomata, että täälläkin on ujoja ja varautuneita persoonia, ja peloissaankin voi olla, se on ihan normaalia.

Minun hommani on tehdä tietokoneella erinäisiä taulukoita, taittoa, id-kortteja, kylttejä… Olen joutunut vähän hikoilemaan, sillä tehtävät ovat olleet yllättävän haastavia. Mietin jo tulinko ylikorostaneeksi omaa tietokoneosaamistani, Suomessa it-taitoni lähinnä naurattavat ihmisiä. Mutta toistaiseksi olen saanut kaikki ongelmat ratkeamaan ja työhöni ollaan oltu tyytyväisiä, joten olen ollut täysin hyvällä mielellä.

Tämän päivän merkittävin asia onkin ollut työ. Se on täälläoloni syy ja tuo ehkä oikeutusta sille, että olen ollut Elsan patojen ääressä ja passattavana..

Näin lapsia luokkien ikkunoista. He olivat päiväunosilla istuen pulpeteissaan ja nojaten pöytiin. Kaikilla oli omat pikkuruiset värikkäät muovituolit. Osa on vasta kolmevuotiaita. Myöhemmin he tepastelivat pihan poikki koulu-uniformuissaan, unenpöpperöisinä, pälyillen minua uteliaasti.
Aion tehdä heille hienot id-kortit.

Näin ensimmäistä kertaa lentokentän jälkeen valkoihoisen ihmisen, hän on amerikkalainen rouva joka tulikeskukseen opettamaan terveystietoa.

Olen syönyt täällä toistaiseksi todella hyvää ruokaa, vaikka heittäytyminen lihansyöjäksi vähän mietityttää. Elsan mukaan täällä kasvaa mikä vaan, ja olemmekin syöneet todella maukkaita porkkanoita, kaalia, banaaneja ja vihreitä ihananmakeita appelsiineja joita lähistöllä kasvaa. Täällä syödään paljon leipää, se voi olla tehty maissista, on usein hapanta ja koostumukseltaan murenevaa. Ruoassa on usein paljon öljyä ja mausteita. Etiopialaiset ovat kuulemma tarkkoja ruoastaan, eikä osa suostu syömään mitään muuta kuin injeraa. Se on hapanta harmahtavaa lettua, jonka päälle kaadetaan erilaisia kastikkeita ja jota syödään sormin. Oli vähän noloa kun menimme ravintolaan lounaalle, ja tilasin hätäpäissäni tonnikalasandwichin, kun kaikki muut tilasivat injeraa. Tuli tosi länkkäri olo.


22.10.2013 Tiistai

Etiopialaiset ovat todella uskonnollista porukkaa. Kaikki ovat ortodokseja, luterilaisia tai muslimeja. Tuntuu vähän kiusaannuttavalta sanoa, että olen ”non-religious”. En tiedä onko sellaista käsitettä täällä olemassakaan. Seble kertoi, että alkoholin juonti on kiellettyä, kuten myös ”sekulaarin” musiikin kuuntelu (hyvä etten alkanut ensimmäisenä luukuttamaan jotain radiohittiä). Täällä kuunnellaan ainoastaan hengellistä musiikkia, tosin se voi olla aika nostattavaa ja uskonnon harjoittamiseen kuuluu myös laulaminen ja tanssiminen ja riemuitseminen. Joka sunnuntai käydään kirkossa, ja uskonto ilmenee myös tervehdyksissä, rukoilemisessa ja pukeutumisessa. Seble ei käy baarissa eikä discossa tanssimassa, tosin hän sanoi, että jos niihin paikkoihin menee, niin kyllä sieltä etiopialaisiakin löytyy massoittain.

Täällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää hetkessä, sillä usein minulle unohdetaan kertoa mihin ollaan milloinkin menossa. Tänään esimerkiksi hyppäsimme autosta ulos, naiset laittoivat naureskellen huivit päähän, ja sitten menimmekin yhtäkkiä jonkun muistotilaisuuteen.

1 kommentti:

  1. Täällä tuhansien kilometrien takana voi kuulla koirien haukun ja lehmien mölinän - kirjoita pian lisää!

    VastaaPoista